Liitän tämän napin tähän blogiin.

Älä hamstraa lankaa!

Lankahamsterit alkaa. Minä apuemännöin Tuplahamstereissa .

Pitää miettiä taas mitä sitä kuukauden aikana tekee. Harmi että veljen pojan villapaita on kesken, eikä se käy ikuisuusprojektiksi. Mutta se on tehtävä kuitenkin loppuun pikaisesti (niin pikaisesti kuin mä nyt kutomisten keskellä kerkiän).

Blogilistalla tilaajat sen kun vähenee. Ja ihmekö tuo, tää on tylsä blogi kun ei ole esittää kuvia tekeleistä eikä nasevia juttuja. :)

Pitäisi taas siivoilla, on vähän päässyt levähtämään paikat mutta ei onneksi kovin pahasti.

Nukuin taas päivän. Eli en mennyt kutomaan ja laihdutusryhmäkin jäi väliin. Mutta nyt on ihmeen energinen olo, saas nähä mitä saan aikaiseksi. Noin tunnin voi vielä kolistella ja sen jälkeen tehdä vain hiljaisia asioita. Jospa aloittaisi taas uudet sukat mitä teen kaverilleni (4/10 paria alkamassa). Tai eipä sittenkään, teen sitä veljen pojan paitaa. Siitä taitaa tulla liian pieni :( liian kapea. Menee sitten myyntiin tuo autolla etuosa koristeltu paita sinisestä Nallesta tehty paita.

Nyt ei sitten mitään kuvaa... Voikaa hyvin!

Jos aurinkoa kaipaat, skippaa yli!

Mistähän sitä aloittaisi... Jostain vain ja muokataan lopussa jos on sekavaa, ehkä :D

Viime aikoina on kovasti ahdistanut. Olen tajunnut sen johtuvan siitä, että teen suuria muutoksia elämässäni. Syömisen, liiallisen nukkumisen, urheilun, painonhallinnan ja ahdistuksen työstämisen suhteen.

Ahdistun helposti ja sitä pitää oppia työstämään, sietämään. Olen antanut liian pitkään periksi itselleni. Alkuun se oli pakkoa: jotta jaksoi piti kääntyä kovasti sisäänpäin. Nyt on vuorossa taas kääntyminen ulospäin.

Olen ollut kutomassa mattoa ja on ollut yllättävän raskasta olla ihmisten (juu, niiden omalla tavallaan vajaavaisten) keskuudessa. Luulin sen olevan vain mukava ja helppo asia. No ei ihan niin ole mennyt. Kun kutomispäivä on ollut takana, olen ollut ihan väsynyt henkisesti. Jäin miettimään kuinka paljon tässä on taas kyse siitä rajan vedosta itsensä ja toisten välille. Siinä mulla on ollut kasvun paikkaa jo pitkään, paljon olen oppinut, mutta olenko tarpeeksi?

Aloitin laihdutusryhmässä. Ihan kivaa porukkaa, vaikka taaskaan ei ole sitä vertaistukea loppuun asti: mun ikäiset ovat äitejä, lapsista lihoneet. Olisi se kivaa kun voisi jutella ikäkaverin kanssa näistä syömisongelmista jolla samaa ongelmakenttää.

Taas on viikonloppuna äitini luona perhepäivällinen minne mua ei ole kutsuttu. Kuka ei kuulu joukkoon?

Äitini tapa nykyään on sellainen kun tavataan, että hän valittaa ja valittaa mulle:kuinka on väsynyt, kuinka ei kerkiä siivoamaan jne jne. Nauti siinä sitten hänen seurastaan, kun tuntuu että olen vain rasite.

Sosiaalinen piirini on mitätön nykyään. Osin omasta syystäni, osin mistä lie. Ne jotka haluavat olla kavereitani ovat joutuneet viime vuosina toteamaan että taas se akka peruutti tapaamisen ( kun _en vain_ ole jaksanut). En tiedä miltä olen itseäni yrittänyt suojella.

Nyt olen päättänyt että ne muutamat ketkä mua haluaa tavata, kutsun kylään ensi kuussa ja yritän jatkossakin ryhdistäytyä, käydä vastakylässä jne.

Mutta suuri kysymys mulle on miksei kukaan tahdo olla kaverini? Virtuaalikavereita joitakin on mutta kun se ei riitä.En jaksaisi aina vain olla yksin. Mitä voin tehdä toisin että mua siedettäisiin saatikka pidettäisiin.

Ei tälläisistä kait saisi kirjoittaa edes. Repikää tästä! Mitäs luit loppuun :D

Huono kuva kauniista nukesta....

Nämä sukat neuloin ystävälle, Retu-lankaa 121g.

Flunssa on iskenyt, nokka menee tukkoon nukkuessa tai no, menee se jo muutenkin. Viime yönä heräsin tunnin välein siihen että piti vaihtaa asentoa ja nokka oli tukossa, parin tunnin jälkeen nousin aina ylös keittämään teetä jotta saisi nenän auki. Eli tosi pätkittäistä unta. Nyt kävin illalla hakemassa apteekista nenätippoja, toivottavasti ne jotain auttaa. Alkuviikosta tulee jossain määrin raskas: pitkän tauon jälkeen menen kutomaan mattoa ja jo pelkkä paikka ja uudet ihmiset jännittää. Sitten mulla alkaa laihdutusryhmä, ja itselle ominaiseen tapaan jännitän senkin alkua (miten sopeudun sinne jne.).

la 1.3. mä pidän käsityötalkoot Helsingin Hakaniemessä. Tarkemman kellonajan ja paikan saa kun ilmoittautuu aurinkomie @ yahoo .com. Mahdollisuus mukavassa porukassa tehdä Unicefille Anna- ja Toivo nukkeja, SPR:lle sukkia lapasia tai pipoja ja Vauvakassi Vaaka ry:lle Vaakatilkkuja tai sukkia. Aikaa talkoissa on 8 tuntia. Toden näköisesti valmistan jauhelihakeiton omakustannehintaan. Ja aina voit tehdä omia töitäsi paikan päällä. Tervetuloa nauttimaan mukavasta seurasta! Vaikka kauempaakin vink vink.

Mulla on tästä talkoosta miitinki tällä viikolla ja kun loput asiat varmistuvat, ilmoittelen täällä blogissani niistä.

Kävin Hannan kanssa viime viikonloppuna kävelyllä, ja Hannalla taisi kestää pinna kun mun piti selkäni takia pitää välillä taukoja. Nyt oottelen että nuha manee ohi ja pääsee taas kävelylle.

Tänä viikonloppuna oli Vaakan käsityötalkoot mun luona. Hah, sainpa syyn siivota ja leipoa. Tein karjalanpiirakoita ja mustikkapiirakan sokerikakkupohjaan. Tälläisiä painettiin eri värisiksi, 34 kpl reilussa tunnissa saatiin aikaiseksi, saman verran tuolla odottaa painamista ja eräällä Vaakalaisella on kotonaan sankoja vaille valmiita kasseja 60kpl... Juu riittää tekemistä.



Nyt ei tunnu haittavaan se että ehkä ahdistaa nukahtaessa jne. Kivoja asioita tulossa.

uusi asukas ja ahdistaakin taas omalla tavallaan

Tämä muutti mun luo jo ennen joulua. Aluksi se oli lainassa ja sitten sen vein huoltoon ja äitini ilmoitti että saan koneen itselle jos maksan sen huoltamisen (100e). Koneeseen laitettiin mm. uusi luukun kansi jne. Eihän tämä mikään niin hyvä ole, mutta ei sentään ole muovista tehty kone, rautaa tää on.



Tämän veljeni antoi Uuden Vuoden yönä. Oltiin aamulla n. klo 5 kaksistaan enää ja veljeni sanoi tämän antaessaan: " tämä on harrikan mäntä. Se on kuljettanut mua 300 000 km. Toivottavasti se kuljettaa sua edes puolet siitä. Haaveita pitää olla". Tuli ihan tippa linssiin siinä :)



Ja sitten tähän päivään. Pitäisi tehdä veljen pojan villapaita valmiiksi, mutsille muutama myssy ja kauluri, pitäisi leikata maton kuteita itselle (jotta saisi mattoja myyntiin ja kovasti kaivattua lisärahaa sitä tietä), veljen harrikkapaita oottaa tekijäänsä jne. Pitäisi aloittaa taas lähiöliikunta .
Eihän siinä mitään jos jaksaisi ja olisi ahkera. Mutta kun viime aikoina mä oon nukkunut PALJON. nytkin yli vuorokauden niin että vain vessa kävin ja join jotain välissä.

Mulle saarnataan että pidä rytmi kunnossa, mutta kun usein päivällä mua ahdistaa paljon yksin olo. Se on yksi syy miksi meen kutomaan, saa olla ihmisten kanssa päivällä.

Olen lihonut muutamassa kuukaudessa 10,5 kiloa. Painan nyt 133,5 kg! Se lähti siitä että mulle ilmoitettiin kahta terapiakertaa aikaisemmin että toimintaterapeutti lopettaa mun kanssa työskentelyn, jää vuorotteluvapaalle. Eikä uusi terapeutti tule mun kanssa työskentelemään. Jäänyt siis kaksin sosiaalityöntekijän kanssa, jonka kanssa se terapia ei tuota tulosta. Mulla on ollut tosi pahoja ahdistustiloja ja pelkotiloja. Mm. pelännyt nukkumaan menoa tossa välillä: pelkäsin nukahtamista jostain syystä. Tai kait oikeammin sitä etten enää heräis.

Semmosta tällä kertaa...

Ei vieläkään valmiita töitä. Mutta aijuu! Tän tein mutsille joululahjaks sentään :D